Niin, tämä viikonloppu on työprojektini huipentuma. Koko stressaava, piinaava, hermot vienyt, ahdistava projekti on sunnuntaina ohi!! Ja jos nyt sattus, että joku projektiin liittyvä tunnistas mut tästä kirjotuksesta, niin haluan sanoa, että tottahan tämä projekti on ollu paljo enempi muuta ku edellämainittuja negatiivissävytteisiä adjektiiveja. Olen oppinut paljon uutta, kokenut riemua, iloa, jännitystä, onnellisuutta, ja vaikka mitä muuta. Mutta, raskasta on ollu. Koko työtehtävä oli ihan uus juttu, aikataulu helevetin tiukka, ja paineet kovat. Ja tämä viikonloppu osottaa, miten paskasti/vähemmän paskasti mä oon työni  teheny. Ai että pelottaako? K-Y-L-L-Ä!!! Yritän vain ajatella, että sunnuntaina kaikki on ohi. Hetkeks..

Sopiva sana kuvaamaan tän hetkistä olotilaa olis aika varmasti "kuollu". Tai ainaki tosi lähellä. Ton työprojektin lisäks ku aikaa vie myös koulu, jossa opettajat on päättäny alkaa sodan opiskelijoita kohtaan ja aatellu että tehäämpä niitten elämästä ny vielä vähä vittumaisempaa, eihän siinä opiskelussa ja mahdollisissa muissa jutuissa tarpeeks oo tietenkään. Eniten mua oikeestaan vituttaa tuo koulu. Tai ite koulusa ei oo vikaa, mutta OPETTAJAT.. Miks kaikesta pitää tehä niin helevetin vaikiaa? Joku yksinkertanen juttu ei voi olla yksinkertanen, ku siinä tapauksesa siitä tehään väkisin aivan helevetin hankala. Ja mua vituttaa oma tunnollisuus. Tai oikeestaan oon oppinu kyllä ottaan vähä rennommin, mutta sitte siitä tulee huono omatunto kun otan rennosti. Että mitä vittua? Oonko mä siis oppinu yhtään mitään? Ilmeisesti en. Eli siinä meni sitte seki ilo.. :D Mua vaan ärsyttää, että kun olen luonnoltani semmonen, että jos olen sopinut jotain, niin teen sen. Tai jos en jostain hyvästä syystä pysty, niin ILMOTAN että en pysty. Tuntuu, että kukaan muu ei toimi näin. Mikä siinä on niin vaikiaa? Eikö se kuulu ihan hyviin käytöstapoihin jokka opetetaan jo kotona? Tämä ongelma esiintyy nyt nimenomaan opettajien kans. Meillä on jopa niin hieno sähköpostijärjestelmä koulun kesken, että se toimii n. 50% todennäkösyydellä. Eli tyyliin puolet viesteistä saattaa hyvällä tuurilla mennä perille, puolet ei. Hienoa. Ja kun minä yritän aina noudattaa tehtävien palautuspäiviä ym, niin jos viesti, jolla tehtävän palautan, ei mee perille, ketä siitä syytetään? Mua tietenki. Mutta mistäs voit aina tietää meneekö se viesti perille vai ei? Ku ei se tuu takas jos se ei mee perille. Hienoa.. kuulostaa ihan turhalta rääkymiseltä mutta tää asia on oikeesti ongelma meidän koulussa. Mikään tieto ei kulje, huhut kylläki ja siitä vasta soppa syntyy. Oon niin kurkkua myöten täynä koko koulua! Kesä, tuu jo!!

Oijoi. Vituttaa kirjottaa tännekki ku ei tuu muutako tämmöstä paskaa. Jotenki olis kiva pitää kaikki paska sisällä ja olla ajattelematta, mutta totuushan on että sillä tyylillä se paska kivasti kertyy semmosiks kerroksiks tonne sisustaan ja ku sitte ressi yllättää tai joku muu katastrofi, niin kaikki kerrokset räjähtää yhtäaikaa eikä kellään oo kivaa. Joten parempi kai kestää tämä määrä paskan käsittelyä. Tuntuu vaan jotenki siltä, että tämmöset kirjotukset saastuttaa tän blogin. Ja nyt mä ihmettelen miten voin ajatella noin. Oon semmonen ihminen, että puhun aina kaikki mieltä painavat asiat julki. En nyt kaikille tietenkään, vaan harvoille ja valituille, mutta pointti oli siis että en jää murehtiin. Enkä mä tosi elämässä todellakaan aattele että paskat päivät saastuttaa mun elämän :D joten siksi tää nyt hiukan hämmentää. Ja sitä paitsi ku kukaan ei tunne mua täälä niin eikö se nyt oo ihan sama mitä sitä suustansa päästää? No, mene ja tiedä.

Laitoin tuossa juuri lasagneten uuniin, ja odottelen miestä töistä. Häihin on muuten jotain alle 80 yötä :) mutta nyt tärkeintä on selviytyä tästä viikonlopusta kunnialla, ja yrittää uskotella itelle että ihminen mäkin vain oon. Tiedän, että oon ylittäny itseni tän projektin kanssa, mutta silti pelottaa koska muiden ihmisten arvosteltavina ollaan. Tsemppiä kaikille mihin nyt tarviittekin tsemppiä ja nauttikaa viikonlopusta!! :)