Otsikon mukaisesti olen tässä eilisen päivän käyttänyt tehokkaasti ressistä eroon pääsemiseen. Ja onnistuinkin ainakin jollain tasolla!Se on aivan ihana tunne! Voi että, miten sitä oppisi sellaseen elämään että ei ressais niin paljon? Opettaako elämä sellaisen taidon? Onhan se yleensäkin opittavissa? Uskon että on. Asenteen vain täytyy muuttua. Mun pitäis ymmärtää, että ressittömyys ei ole sama kuin välinpitämättömyys. Koska siltä musta nyt tuntuu. Hullua, koska eihän se niin oo! Tuntuu vaan siltä ettei saa ottaa rennosti ja saada silti työ tehtyä. Tyhmää. Erittäin tyhmää.

Tämän päivän tympimisen aiheita on koulupäivä, joka on liian pitkä :D alkaa kyllä vasta klo 13, mutta siitä tiiviisti ilman taukoja 16.15 saakka, sit vähä taukoa ja 19.30 alkaa viimiset tunnit :( Ei jaksais. Yritin tälle viikolle saada vapaapäiviä koulusta jotta saan nollattua itteni projektista, mutta ti ja to on ainakin oltava koulussa. Prkl..

Toinen tympimisen aihe on projektin jälkibileet. Tai ite bileet on ihana asia, mutta tuntuu että niiden järjestäminen saattaa tulla olemaan yks maailman 7:stä ihmeestä. Tyyppi, jonka kanssa keskustelen asiasta, on nyt niin vastakarvaan kaikkea kohtaan että saa nähä mitä tästä tulee. Mutta siitä en ressaa, en helvetissä!!

No, mitäs muuta tälle päivälle. Ei kai muuta.. vielä ainakaan. Niin no eilen käytiin viemässä ekat hääkutsut! :) Miehen isän perheelle, sedän perheelle ja miehen toiselle mummulle. Saatiin vähän kehujakin hienoista kutsuista, mikä aina tuntuu mahtavalta koska me ollaan miehen kaa kahestaan tehty ne alusta loppuhun ja ei olla mitään askartelijaihmisiä kumpikaan. :)

Aurinko näyttää paistavan, se on ihanaa koska se sulattaa lunta pois. Nauttikaa pienestäkin lämmöstä!