Ai että mikäkö siinä on ihanaa? No alkava viikonloppu tietysti! :) Tosin mua ahdistaa nykyään hiukkasen nää viikonloput kun mulla on aina sunnuntaisin töitä, ja kun niissä töissä on nyt kahden viikon päästä valmistumassa yks jumalattoman iso projekti joka on vieny jo ny kaikki mehut.. Ja vaikka kuinka yritän ajatella, että se on sit kahen viikon päästä ohi, niin ei se tähän hetkeen ja tähän ahistukseen auta mitään. Mut kai se on vaan yritettävä. Enää kaks viikkoo! Toisaalta se on ihan mahtavaa et sitte pääsee vähän edes relaan, mutta toisaalta se taas tarkottaa, että aika loppuu auttamattomasti kesken. Hyi kauhia, pelottavaa. Eilen olin niin väsyny tästä ressistä, että huomasin sen alkavan näyttäytyä jo ihan fyysisestikin. Rytmihäiriöitä, lihasjumeja, väsymystä.. ku tulin reeneistä kotia niin en voinu ko hilijaa itkiä ku väsytti vaan niin paljo. Että hienoon projektiin olen pääni pistäny!! :D Ei mutta oikeesti siitä on tulossa tosi hieno ja iso juttu, mutta ressi vain on kova.

Syön tässä just aamupalaa, mikä koostuu puurosta, maitolasillisesta ja teestä. Oon joutunut opetella puuron syöntiä, lapsena söin, mut sit alko tökkiä ja meni vuosia etten todellakaan syöny puuroa aamupalaks. Mutta nyt vähän vanhemmalla iällä se on alkanu maistua vähä paremmalta (tai sitte nykyajan puurot on vaan paremman makusia :D). Kuitenki, ny pystyn syyä puuroa ilman suurta inhoa. Tosin oon mä sen verran laiska, etten rupee minuuttitolkulla keittään mitään, vaan käytän näitä Elovenan annospusseja, joihin ei tarvi ku laittaa kiehuvaa vettä pari desiä ja a vot, se oli siinä. Niissä on kaikkia hyviä makujaki, kuten omena-kaneli, ja joku mustikka-vadelma-jotain oli kans yks. Ne on kyllä jopa ihan hyvän makusia.

Juupa juu, se puurosta. Pitäis lähtee kouluun tuossa tunnin päästä käveleen. Sitten olis kahdelta koulukaverin lauluresitaali, jota meen kuuntelemaan. Illalla olis myös yks opinnäytekonsertti, jota ois kiva mennä kuunteleen, mutta kattoo ny jaksaako. Tän työprojektin kannalta kun on harvinaista, että on illalla vapaata, siks mä mielelläni nauttisin niistä illoista ihan kotona tai sitte miehen kans jotenki rentoutuen. Onhan tuollaset konsertitki rentouttavia, mutta kun ne sattuu olemaan siellä mun koulussa, niin jo ympäristönä ne saa ajatukset takas kouluun ja töihin.

Oon tosiaan ahkeroinu opiskelujen parissa niin hyvin, että mulla ei enää kovin paljoa olekaan koulua jäljellä. Valmistumiseen on aikaa tästä keväästä laskien kaks vuotta, joten tässäpä sitä täytyy alkaa miettiä, että mitä tekis sen loppuopiskeluajan, kun kouluakaan ei oo ku muutama tunti viikossa. Jotenki musta tuntuu, että nyt ku sanoin tän ääneen, niin koulun arkistot palaa tai netti kaatuu koko maailmasta ja mun opiskelurekisteri katoaa ja joudun alottaa koko koulun alusta :D No, ehkä niin ei käy (hope so..). Opinnäytetyötäkin olen just aloittelemassa, kauhee läjä kirjoja oottaa lukijaa, eli minua tuolla repun pohjalla, mutta tän työprojektin myötä ei kyllä vielä oo lukemiseen paljoa aikaa. Yritän ens kesällä tehdä opparia eteenpäin, mutta sitte siitä tuliki mieleen, että mulla ei oo töitä kesäks. Jos suoraan sanon, niin ei kyllä kiinnosta tehäkkään, ku en kuitenkaan omalta alalta saa kesätöitä. Nimittäin kaikki musiikkilafkat on kiinni kesäsin. Mutta don't worry, be happy ja niin eespäin!

Oon kattonu että jotku kirjottaa näihin blogeihinsa unistaan. Se on hirmu jännää! Mäkin voisin joskus vähä raottaa verhoa unieni maailmaan, tosin mä nään niin sekoja unia että mut varmaan toimitettas johonki laitokseen jos alakasin niitä julkisesti esittään ;D Ehkä joskus kerron. Jos muistan enää siinä vaiheessa ku tänne tuun, että mitä siinä unesa tapahtu..

Tänään on tasan KOLME KUUKAUTTA siihen kun mieheni kanssa asennamme pallot jalkaan! Eli naimiaisiin. Eli häihin. Tosin meille tuo "pallo jalkaan" -idea ei oikein sovi, ku ollaan kyllä aika alusta asti oltu kumpiki sitä mieltä, että jos seurustelee, niin seurustelee sitte tosisaan yhen kaa, eikä kaikkien kaa yhtäaikaa. Että jos siinä mielessä aattelee, niin pallot on ollu onnellisesti jalasa jo kohta viis vuotta. Meijän suhde ei oo todellakaan ollu mikään ruusunen koko aikaa, alku varsinki oli tosi hankala. Tää oli mun eka kunnollinen seurustelusuhde, miehelle toinen vakavampi. Se oli kuitenki seurustellu jo aikasemminki lyhyempiä pätkiä, mä vaan kerran, seki ihan kersana. Mää en voi sietää pettämistä, enkä voi käsittää miten jotku vehtaa monen tyypin kans yhtäaikaa. Mun näkökulma tähän on hyvin mustavalkonen: joko ollaan kahestaan yhdessä, tai sitte, jos joku muu houkuttelee enempi, EROTAAN ja otetaan se toinen. Hyvin yksinkertasta. Ei niin, että pijetään pari varavaihtoehtoa koko ajan. No, tietenki tapauksesta riippuen en oo muita kohtaan noin jyrkkä välttämättä, mutta itseni kohdalla noudatan tuota ajatusta. Mutta siis takas tähän meidän suhteeseen, ollaan onneks miehen kans kumpiki sellasia että yhen kans kerrallaan. Ei me muuten tänne asti ois päästykään. Kaikenmoista on tullu eteen, mutta kaikesta on selevitty ja luotan kyllä siihen, että kun ollaan niin monesa liemesä keitetty, että kyllä me selevitään jatkosaki niistä liemistä. Ne vastoinkäymiset voi joskus olla enemmänki yhdistävä tekijä, ku pitää pelata tiiminä. Mutta siis, häihin on enää sen kolme kuukautta, se on mukavaa! Odotan sitä että saan vihdoinkin olla virallisesti juuri Hänen vaimonsa <3