Saunasta tulin justiin ja nyt ehin kertoa hiukka itestäni urheilijana.

Eli olen urheillut aina, ja parhaimmillaan pelannut jalkapalloa juniorijoukkueessa SM-tasolla. Olen kilpaillut myös yleisurheilussa, lajeinani pituus, lyhyet juoksumatkat sekä keihäs. Urheilu on ollut oleellinen osa elämääni aina, pienestä pitäen. Kilpailemisen lopetin n. 18-vuotiaana kun en jaksanut enää tiivistä harjoittelua ja kilpailemista lukion ohella. Musiikki vei myös aikaa, ja siitä lopulta myös tuli ammattini (tai on tulossa koko ajan, parin vuoden päästä valmistun musiikkipedagogiksi AMK).

No mutta siis nyt asiaan, miksi pitää tälleen tsempata ittiään urheileen taas. Eli elämä heitti täydellisesti häränpyllyä yllättäin kun olin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Muutin ikävän tapahtuman seurauksena omilleni ja aloitin kaiken alusta. Olin aika maassa kaikesta tapahtuneesta ja jumitin kotona kauan. Seurauksena kunnon aleneminen ja muutama liikakilo liikkumattomuuden takia. Pikkuhiljaa, muutaman vuoden aikana olen alkanut päästä jaloilleni. Nyt tilanne on jo tosi hyvä. Vain liikkuminen pitäisi saada taas rullaamaan.

Olen niitä ihmisiä jotka purkavat päivän saldon liikunnalla. On pakko päästä nollaamaan pää ja parhaiten sen saan toimimaan liikkumalla. Olo on vain niin paljo parempi kun kunto on hyvä. Ja nuo perhanan jenkkakahvat jotka muistuttaa paskoista ajoista, ne mää aion poistaa. Hyi yäk, miks ruoka on niin hyvää :D No mutta onneksi en ole yksin, tsemppaan kympillä kaikkia elämäntapojaan muuttavia!