Olenpa lukenut seuraamieni blogien kirjoituksia ja niiden kommentteja. Kun jollakin bloggaajalla on alamäki, täytyy sanoa että hienosti täällä kanssakulkijat tsemppaavat taas suosta ylös!! Tahdon kiittää teitä kaikkia, jotka tällaisen empatian taidon omaatte, se on kultaa kalliimpaa.

Pohdinpa erään kommentin pohjalta sitten omaakin elämääni ja painonhallintaa. Painonhallinnasta en edes "tiennyt" ennen paria viime vuotta. Olin kilpaurheilija, joten kiloja ei paljon tarvinut vahtia. Oikeastaan oli vahdittava että söi tarpeeksi enegiavajeen täyttämiseksi! No, kun kilpaura loppui, äitini kuoli ja muutin omilleni, menetin ruokahaluni täysin. Laihduin aika paljon, ja jouduin opetella syömään uudestaan. En pystynyt syödä juuri mitään koska heti teki pahaa.

Mukaan kuvioihin astui tuleva mieheni. Hänen ansiostaan elämäni suunta ja mieliala lähtivät ylöspäin. Samoin paino..

Mieheni on todella innokas kokkaaja, hän kokeilee mielellään uusia reseptejä ja rakastaa liharuokia! Ja mikä pahinta, yleensä ruuat myös maistuvat aivan ihanilta. Joten tulipa syötyä, niin paljon parin vuoden aikana että ylipainon puolelle mentiin. Oikeastaan vasta sitten heräsin tilanteen tasalle. Mitä ihmettä tapahtui? Kilpaurheilun tuoma turva painon suhteen oli poissa, mikä oli uutta minulle. En siis voikaan syödä mitä tahansa lihomatta? Se oli opettelua se. Hyi kamala, mikä itseinho ja masennus siitä tuli. Voin henkisesti todella pahoin (vaikken olekaan koskaan ollut sairaalloisen lihava niin urheilullisen minän meneys sattui sieluun p'rkeleesti).

No, elämä meni taas eteenpäin, päästiin asumaan omaan kotiin, ihanalle kaupunkialueelle, elämä rauhoittui ja tasaantui. Onneksi, ja nyt olen tässä tilanteessa, saanut itseäni jonkin verran niskasta kiinni! Jes!

Pahinta omassa liikunta- ja painonhallintaprojektissani on se, että mieheni harrastaa iltasyömistä ja sen myötä monesti minäkin. Vaikeaahan se on katsoa vierestä kun toinen mussuttaa Hesen kerroshamppareita joista suorastaan tihkuu majoneesia ym muita yhtä epäterveellisen herkullisia ainesosia! Mutta olen onnistunut oppimaan hiukan kohtuuden rajaa, ja en ole koskaan ollutkaan totaalikieltäytymis linjalla, se ei minulla toimi.  Herkuttelu SILLOIN TÄLLÖIN sallitaan. 

Tällaisia pohdintoja taas, palataan!!