Kiitos kaikille blogiani seuranneille! Uusien elämäntilanteiden myötä tämä blogi tulee nyt päätökseensä. Päivityksiä ei enää tule tänne. Ihanaa syksyä kaikille! :)

Mies aloitti työt maanantaina, joten meikäläinen on sitten kotona päivät yksikseen vielä pari viikkoa. Tänään on ollu sateinen keli, eikä tullu lähettyä ulos ollenkaan. Eilen kävin kiertämässä kirppareita ja kirjastosta hain Eve Hietamiehen Yösyötön. Ihan mahtava kirja, just äsken sain sen luettua! Suosittelen. Kirppareilta en erityisesti etsiny mitään kun on tuo rahatilanne huono jälleen, mutta oon alkanu pitää silmiä auki hyväkuntosten vauvanvaatteiden osalta, tässä kun ollaan jo kovaa kyytiä lähestymässä käärön saapumista :)

Kirpparilta sitten löytyikin yhet potkarit ja body, tosi hyväkuntoisia ja siistejä kaikin puolin, yhteishintaan 60snt! Siihen oli mullaki varaa :D löysin aiemminkin kolme bodya kirpparilta eikä niidenkään yhteishinta ollut kuin jotain 1-2e väliltä. Joskus käy tuuri. Täällä ihmiset yrittää tehä bisnestä kirppareilla ja pyytää nuhjuisista ellei jopa rikkinäisistä vaatteista ihan järkyttäviä, monen euron, hintoja.

Huomenna varmaankin käydään hakemassa ystäväpariskunnalta lainaan pinnasänky :) saatiin eilen miehen sedän perheeltä laatikollinen dubloja ja kuvakirjoja sekä vähän isompi sadetakki ja sellainen suojatakki, minkä voi laittaa lapsen päälle esim. syödessä/askarrellessa ym. Ihania ihmisiä, kaikki otetaan kyllä vastaan kun ei meilläkään tuota tavaraa ennestään oo yhtään kun esikoinen on vasta tuloillaan. Meillä alkaaki olla pinnasängyn jälkeen suurimmat hankinnat vaunuja vaille tehty. Vaunuja metsästän käytettyinä, vielä ei oo tärpänny ku kukaan ei tällä seudulla myy ja postikulut tulee lähetettäessä niin kamalan kalliiks. On tässä onneks vielä aikaa oottaa, josko jollaki olis myydä hyväkuntoiset vaunut. Vaunut on mulle erityisen tärkiät siks, että haluan päästä kunnolla liikkeelle sitten vauvan kans kun mies lähtee töihin eikä mulla oo autoa. Mun pitää pystyä lenkkeileen niiden kans suht vaivattomasti, eikä siitäkään haittaa oo että ne olis näppärä heittää auton perälle. Yhdistelmiä siis haetaan ja pareja Brio Kombeja 2006 vuodesta alken ollaan katottu. Ne olis aika unelmat. Pidetään peukkuja! :)

Hoitopöytää me ei hankita, ku yksinkertasesti se ei mahu meidän asuntoon, ja toisekseen en näe sitä pakollisena. Aateltiin hankkia pinniksen päälle sellainen hoitotaso, joita saa ainakin joistain lastentarvikeliikkeistä. Se ei maksa ku muutaman kympin ja sen tosiaan saa pinnasängyn päältä myös muualle siirrettyä, mikäli tarvii hoitotasoa. Siihen tietysti täytyy se pehmuste hankkia. Vähän oon tuota pyykkihommaa miettiny, ku meillä on tuo pyykinkuivatustila aika minimissään, sellanen kokoontaitettava perus pyykinkuivausteline vaan. Että se tuskin tulee riittämään pelkästään sitte ku tää sinappikone on huushollissa.. Kaverilla oli sellainen korkea teline, johon sai avattua tasoja tarpeen mukaan. Se veis vähempi tilaaki, ja siihen mahtu aika paljo pyykkiä. Kodin ykkösestä niitä kuulemma saa, täytyy kattoa jos tilais.

Leivoin just murotaikinapikkuleipiä ja sämpyläruutuja, kunhan mies palaa hakemasta kaveriaan meille kylään niin keitän iltakaffit ja laitan lämpimäisiä pöytään :)

Sellaista tällä kertaa, palaan taas asiaan kun ehdin :)

Onpas taas ollu luvattoman pitkä väli kun oon viimeks kirjottanu! Heinäkuu meni tyystin lomaillesa, joten en sitten tännekään tullu edes pistäytymään. Oon miettinyt ihan uuden blogin perustamista, tämän blogin perustin aikoinaan tsempatakseni itseäni urheilun saralla ja avatakseni ajatuksiani. Nyt kun elämäntilanne on taas muuttumassa, niin tuntuu siltä että haluaisin alottaa ihan puhtaalta pöydältä. Haluaisin myös "julkistaa" tämän harrastuksen, enkä piilotella. Täytyy miettiä vähän että millaisen blogin sitä perustaisi, mää en kuitenkaan halua mitään vauvasitä-vauvatätä- blogia tehdä vaan mieluummin sitte ihan normielämästä kertovan blogin.

Raskausviikko 23+4 on nyt menossa ja maha on kasvanut ettei sitä enää voi luulla lihomiseks :D olo on ollut tähän asti mainio alkukuvotusten jälkeen, vaikka nytki pitää huolehtia että syö tasasin väliajoin. Muuten tulee kyllä tosi huono olo. Ainoa "kiusa" on ollu kaamee turvotus jaloissa varsinki helteiden aikaan, nestettä on kertyny välillä jopa 2kg verran kun on punninnu itteään. Paino onki yks asia mikä mua ahistaa, muuten oon nauttinu ja nautin olla raskaana (vielä) :D Ei mutta tuo paino on semmonen asia että jos et justiin saa painoa jonku tietyn käyrän mukaan niin heti on joku vialla jonku paremmin tietävän mielestä. En oo paisunu ulkonäöllisesti oikeastaan, paitsi daisarit paisu heti kättelyssä ku mittariin paukahti kaks viivaa ja onhan tuo etureppu kasvanu kohtuullisesti. Neste aiheuttaa ongelmia, mutta oon jo aiheuttanu itelleni ressin siitä että kaikki paino mitä tulee, tulee syömisestä. Kiinnitän huomiota syömiseen ja tiedän ettei se paino tuu mun kohalla ainakaan roskaruokaa syömällä, vaikka tottakai välillä herkuttelenkin. Sitä vain on herkkä ottaan kaikki niin vakavasti ku joku jotain sanoo. Viime neuvolakäynnillä oli terkan lomasijainen, joka heti kysy että oonko herkutellu viime aikoin jotenki erityisen paljo. Ja ku sanoin että en, turvottaa vaan perkeleesti niin eihän tuo mitään uskonu. No, oli miten oli, pääasia että ite tietää mitä tekee, ja yrittää pitää lipun korkeella. Muutoin oon nauttinut kovasti raskaudesta ja on ihanaa (vielä :D) kun vauveli potkii mahassa :)

Mukavaa odotusta kaikille odottajille!

Huomenta! Aurinkoisin ja lämpimin terveisin voin sitä kaikille toivottaa :)

Kävin viemässä mieheni seiskaks töihin, kun tarvin tänään autoa. Samalla sain nauttia aikaisesta, rauhallisesta kesäaamusta, se kun usein menee nukkuessa ohi kesälomilla. Toisaalta, kesälomat on juuri sitä varten että eletään kelloon katsomatta, mutta joskus on ihanaa nauttia kesäaamun tunnelmista.

Papu on tosiaan viime viikon ensi liikkeistä saakka ilahduttanut mua pikku potkuillaan joka päivä :) <3 on se ihana tunne, kun tietää että meidän oma pikkuinen siellä ottaa kontaktia ja kokeilee kehoaan :) Ja oikeasti, haluan nauttia tästä koska tiedän kyllä, että jossain vaiheessa ne potkut muuttuu pikkuhiljaa niin koviks että kylkiluut ym sisäelimet on kovilla. Harmittaa muuten semmonen asenne ihmisillä, että jos kertoo nauttivansa pikkuisen potkuista ja liikkeista kun on ne juuri alkanut tuntemaan, kaikki jyrää fiiliksen lähes aina tyyliin "ootappa ku se kasvaa, toivot vielä ettet olis sanonu nauttivas niistä" ym :( miks aina negatiivinen lähtökohta??

Oon tässä miettiny myös sellaista asiaa, että meidän lapsen mummu- ja pappatilanne ei oo kovin hyvä :/ sehän me toki tiedettiin, mutta harmittaa kovasti tulevan lapsen puolesta ja tietysti miehen ja itteni puolesta, koska minkäänlaista tukea ei oo saatavilla. Kyllä, me pärjätään miehen kanssa kahdestaanki aivan loistavasti, mutta tarkoitankin nyt sellaista tukea mitä omat vanhemmat vois meille tuleville vanhemmille antaa jo raskausaikana. Mun kohdallani se ei oikein toimi siks, että äitini on kuollu, ja siitä oon tosi harmissani koska ainahan äitiltä olis paljo kysyttävää varsinki tämmösissä suurissa elämänmuutoksisa. Olis ollu ihana kysyä miten hän on omat raskautensa kokenu, oliko pahoinvointia, miten synnytykset meni ym ym. Äiti olis takuulla ollu niin iloinen tästä tulevasta jälkikasvusta :) Isäni taas on elossa ja oikeastaan ainut "kunnollisempi" isovanhempi lapselle, mutta hän taas on luonteeltaan niin jäykkä ettei tarvi tukea paljo siinä mielessä ootella. TOki tiedän että hän elää hengessä mukana. Ja tiedän että lapsen voi jättää hänelle hoitoon hyvin mielin.

Miehen kohdalla tilanne on vielä surkeampi. Anoppini on alkoholisti, joka ei pätkääkään välitä tulevasta lapsesta ainakaan vielä. Ei siis ole toivoa, että hän tukisi poikaansa tässä hienossa uudessa asiassa. Saati sitte että olis kysyny ees kertaakaan mitä kuuluu, miten on menny ym. Hän vaan tupakoi meikäläisen naaman eessä SISÄLLÄ kotonaan jos käydään, että meikä saa sitte painella ulos. Mutta hänellä onkin KRIISI, koska hänestä tulee MUMMU = vanha. (Hän on 51v..) Että semmosta.. Miehen isä taas on ihanasti kyselly kuulumisia ja tukenu poikaansa, mutta hän on tosi huonokuntoinen. Hänet on diagnosoitu vastikään lähes kokonaan sokeaksi, ja hänellä on muitakin hengenvaarallisia, viikottaista sairaalahoitoa vaativia sairauksia. Täytyy vain toivoa että hän ehtii nähdä ekan lapsenlapsensa tässä elämässä. Sellaista se elämä on.

Ei me onneksi yksin olla, siskoni ja ystävät ovat mukana tällä matkalla kanssamme, ja onhan meillä miehen kanssa toisemme <3 Tilanteet täytyy ottaa semmoisina vastaan kuin ne tulee. Ei se muu auta. Nyt rupean lukemaan muiden blogeja, oikein ihanaa kesäpäivää kaikille! :)

Tänään tuli innostuttua ja tehtyä jauhelihasta muutamat piffit. Yleensä tulee tehtyä jauhelihasta vain makaroonilaatikkoa, makarooni-jauhelihaseosta, risottoa ym. helppoja ja nopeita ruokia. Mutta tänään sain inspiksen ja tekasin tosiaan muutamat jauhelihapiffit. Ja se, miks niistä nyt tänne rupesin kirjottaan, on niiden äärettömän helppo toteutus! Löysin kerran netistä tämän tyylisen ohjeen, mutta sovelsin sitä vielä lisää. Ohje on seuraava:

400g jauhelihaa

1/2-1 sipuli

maustepippuria

mustapippuria

valkopippuria

aromisuolaa

(korppujauhoja jos haluaa)

Ja siinä se oli! Vain sipulin silppuaa ja lykää mausteiden kera jauhelihan joukkoon, sekottaa ja a vot, se oli siinä. Ihanaa! Sitte vain pyörittää palloja, liiskaa ne aika paksun piffin muotoon uunin pannulle, lykää uuniin 200astetta ja 20-30min paistetaan. Tuosta saa 4-5 keskikokosta paksuhkoa pihviä, mutta jos kaksinkertastaa annoksen niin voi tehdä isompia pihvejä. Ja voin sanoa että kyllä oli muuten hyvää! Mun mielestä lihapullien ja -pihvien salaisuus on tuo maustepippuri, se tekee niihin semmosen ihanan vanhanajan lihapullien maun :)

Kaveriks noille keitin uusia perunoita ja tein ruskean kastikkeen. Lisänä tarjoilussa vielä silliä :) Semmonen oli tänään meijän ateria.

Sitte asiasta kukkapurkkiin, tänään alko 19. raskausviikko! Viikon päästä puolivälissä ollaan jo! Pikkukaveri vatsassani on juhlistanu "viikkosynttäriään" möyrimällä alavatsalla vähän joka puolella:) ihanaa nyt kun tunnen liikkeet niin tietää aina että se on elossa, tätä ennen oli aina suuri jännitys kun meni neuvolaan että ollaankohan siellä kunnosa. Ootellaan vaan että liike alkaa tuntua myös vatsan päälle, niin isukkikin pääsee osalliseksi näistä tuntemuksista.

Sitte taas asiasta viienteen, oon yrittäny vuosien aikana keräillä reseptejä, jotka olis helppo toteuttaa pienellä budjetilla. Meilläki aika ajoin koittaa tiukat ajat, kun meikäläisen tulo on niin pieni, niin olis hyvä olla takataskussa reseptejä jotka pystyy toteuttaa pienelläki rahalla. Esim. nää jauhelihapihvit oli kyllä aika tarkan markan ruokaa, kun aineksia ei tarvinu muuta ku jauhelihan ja sipulia. Makaroonihan on halpaa, joten sen kanssa pärjää kyllä sen tiukan paikan ohi. Eikä perunakaan nyt niin älyttömän kallista oo. Mutta se, mitä niiden kans tarjoais, onki toinen juttu. Ja sitte myös leipomusten osalta sama juttu. Monesti joku tuttu ilmottaa viime tipassa tulostaan, eikä mun kaapissa juuri muuta yleensä oo ku jauhoja, sokeria ja ehkä munia. Että reseptejä otetaan vastaan! :)

Tuntuu että tuli kauhian epäselvä postaus. Voi olla että se johtuu niistä 3-4 tunnista, jotka jo tässä koneella oon tänään lahonnu. Koulutehtäviä tein ja voi juma että oli laajoja tehtäviä! :/ Onneks niitä ei oo ku tää kurssi tälle kesälle. Sellasta.. Mies lähti kauppaan ja kun hän tulee niin vois keittää kaffit ja nauttia kauniista kesästä terassilla <3 harmi vaan että meidän takapihalla ei oikein pysty olla ku naapuri asuu niin lähellä eikä oo aitaa eikä puita välissä. Meidän istuttama pensasrivistö kasvaa niin hitaasti :( mutta kyllä se siitä! :)